Ei-palvelussuhteiset työntekijät tekevät merkittävän osan yliopiston tuloksesta

Yhteiskuntatieteiden ylioppilas Kari Liljan ”Selvitys ei-palvelussuhteessa olevien tutkijoiden asemasta Tampereen yliopistossa” on valmistunut ja sen perusteella ei-palvelussuhteiset tutkijat ovat merkittävä tuloksentekijä Tampereen yliopistossa. Kysely toteutettiin nyt uuden yliopistolain voimaan tulon alla, koska ei-palvelussuhteisten tutkijoiden asema on vaarassa huonontua, jos heitä ei enää katsota osaksi yliopistojen henkilökuntaa.

Suomessa ei ole virallista tilastoa siitä, kuinka paljon yliopistolla työskentelee tutkijoita, jotka eivät ole palkkatyösuhteessa yliopistoon. Ei-palvelussuhteisia tutkijoita ovat esimerkiksi apurahatutkijat ja tutkijat, jotka työskentelevät jonkun yliopiston ulkopuolisen organisaation palkkaamana. Henkilökohtaiset apurahat ovat merkittävä tutkimusrahoituksen muoto ja niillä rahoitetaan sekä väitökseen johtavaa että väitöksen jälkeistä tutkimusta. Tampereen yliopiston tieteentekijät Tatte ry:n teettämän ei-palvelussuhteisten tutkijoiden asemaa ja työpanosta selvittävän kyselyn tulokset osoittavat, että ei-palvelussuhteiset tekevät merkittävän osan Tampereen yliopiston tutkimustyöstä.

Kyselyyn vastasi yhteensä 80 tutkijaa ja yliopiston kaikista laitoksista kahdeksan eli noin kolmannes. Laitosten antamien tietojen mukaan vuonna 2008 laitoksilla työskenteli 114 ei-palvelussuhteessa olevaa tutkijaa. Laitosten ja tutkijoiden vastausten perusteella voidaan arvioida, että yliopistolla tehdään henkilökohtaisilla apurahoilla yli 100 henkilötyövuotta. Apurahojen saajia on todennäköisesti vielä tätäkin enemmän, jopa 200. Tutkijakyselyyn vastanneet ilmoittivat julkaisseensa yhteensä 216 kansainvälistä ja kotimaista julkaisua. Kota-tietokannan mukaan 2008 Tampereen yliopistossa julkaistiin yhteensä 1621 kotimaista ja kansainvälistä julkaisua. Kyselyssä ilmoitetut tutkijoiden julkaisut tekevät noin 13 % kaikista yliopiston julkaisuista ja noin 12 % kansainvälisistä julkaisuista. Todelliset luvut ovat todennäköisesti vielä tätäkin suuremmat. Valtaosa laitoksista kirjaa ei-palvelussuhteisen tutkijoiden julkaisut laitoksen viralliseen tulokseen. Yli puolet vastanneista tutkijoista ilmoitti osallistuneensa tutkimusprojektien suunnitteluun ja rahoituksen hakemiseen. Osa osallistui myös erilaiseen yliopistolla tehtävään kehitystyöhön. Toisin sanoen julkaisuilla mitatun tuloksellisuuden lisäksi yliopisto näyttäisi hyödyntävän ei-palvelussuhteisten tutkijoiden asiantuntemusta monella eri tavalla.

Vastanneista tutkijoista 66 % työskenteli apurahalla, 20 % ulkopuolisen organisaation palkkaamana ja 14 % molemmilla. Vastaajista 37 % työskenteli apurahalla koko vuoden. Tyypillistä ei-palvelussuhteisten arjessa onkin apurahakausien ja palkkakausien vaihtelu. Keskimääräinen työskentelyapuraha kuukautta kohden on suuruudeltaan 1382,34 euroa. Ei-palvelussuhteisten asema ja etuisuudet laitoksilla vaihtelevat. 68 % vastaajista kertoo, etteivät laitokset ole sopineet työskentelyehdoista millään tavoin ei-palvelussuhteisten tutkijoiden kanssa. Melko suurella osalla eli 40 % vastaajista työhuoneen ja siihen liittyvän toimistopalvelut on maksanut yliopiston ulkopuolinen rahoittaja tai tutkimusryhmä. 3 % vastaajista kertoo maksaneensa nämä kulunsa itse. Vaikka ei-palvelussuhteiset tutkijat tuottavat merkittävän osan yliopiston kansainvälisistä julkaisuista, 68 % vastanneista ei saanut matkatukea laitokselta konferenssimatkoihin, joita kansainvälinen julkaiseminen yleensä edellyttää.

Parhaillaan Suomen eri yliopistoissa uudistetaan johtosääntöjä uuden yliopistolain vuoksi. Ei-palvelussuhteisten tutkijoiden asema uhkaa huonontua, mikäli heitä ei entiseen tapaan lueta henkilökuntaan kuuluvaksi uuden yliopiston johtosäännössä. Henkilökuntaan lukeminen takaa ei-pavelussuhteisille tutkijoille mm. vaali- ja äänioikeuden yliopiston vaaleissa. Mikäli ei-palvelussuhteiset tutkijat eivät enää kuuluisi henkilökuntaan, voidaanko heitä velvoittaa edelleen kirjaamaan julkaisunsa osaksi laitoksen tulosta ja miten käy yliopiston tuloksellisuuslukujen, jos niistä häviää reilu kymmenen prosenttia? Myös laitosten työsuhteissa olevan henkilöstön työmäärä saattaa nousta huomattavastikin, jos ei-palvelussuhteessa olevat tutkijat eivät voi enää osallistua yliopiston henkilökuntaan kuulumattomina laitoshallinnon tehtäviin työryhmissä, opetussuunnittelussa ja vastaavissa tehtävissä.