Tatten neljä vuosikymmentä 1967–2007
1967 Tatten edeltäjä Tampereen yliopiston assistenttiyhdistys (TaYAY) perustettiin 11. huhtikuuta assistenttien palkkataistelun innoittamana. Yhdistyksen tuleva ensimmäinen puheenjohtaja oli kätilöimässä nykyisen Tieteentekijöiden liiton edeltäjän Korkeakoulujen Assistenttiliiton (KAL) perustamista 1967. 1967–1973 Valtakunnallisesti toteutettiin yliopiston hallinnonuudistus, jossa assistentit ja muut henkilöstöryhmät saivat edustuksen yliopiston päättävissä elimissä. Yhdistys taisteli sitkeästi mies ja ääni -periaatteen puolesta, mutta koki tässä tappion. Eri henkilöstöryhmien ja opiskelijoiden edustus toteutettiin kiintiöperiaatteella. 1968 Edellä mainitut palkkaneuvottelut siirtyivät valtion työryhmään lopputuloksella, että valtio kieltäytyy yksipuolisesti maksamasta KAL:n kanssa jo sovittua palkankorotusta. TaYAY joutui peräämään paikallisesti jo päätettyjä palkankorotuksia kirjelmin maksatuksessa vitkastelevalta Tampereen yliopistolta. 1969–1970 Ensimmäinen valtakunnallinen assistenttiohjesääntökamppailu: Yhdistys ajoi yhdessä liiton kanssa ja erikseen paikallisesti assistentin viran muuttamista professorin avustajan tehtävästä tutkimus- ja opetusviraksi. Lisäksi tavoitteena oli eri asemassa olevien assistenttien etujen yhtenäistäminen, toimikausien pidentäminen ja tutkimukselle aikaa jättävä laitostyövelvoite. 1970 Yhdistys kartoitti uuden assistenttiohjesäännön vaikutuksia jäsenistön työn määrään. Uusi sääntö johti työmäärän lisääntymiseen, joka oli pois tutkimusajasta. Yhdistys alkoi pitää yhteyttä jäsenistöön jäsentiedotteen avulla. 1971 Yhdistys järjesti hallinnonuudistuskamppailuun liittyvät varjovaalit, joilla protestoi sitä, ettei assistentteihin ulotettu oikeutta osallistua rehtorin ja kanslerin vaaleihin. 1973 Hallinnonuudistuskamppailuun liittyvä ”Demokraattisen perussäännön juhla”, jossa pidettiin esillä yhdessä opiskelijoiden kanssa yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta (YYÄ) kiintiöitä vastaan. 1974 Asetus uudesta hallintomallista tulee voimaan ja kiintiödemokratia voittaa. Yhdistys pysyy YYÄ:n kannalla järjestämällä varjovaalit ja valitsemalla varjovaltuuston. Yhdistys valitsi historiansa ensimmäisen naispuheenjohtajan. 1974–1979 Toinen valtakunnallinen assistenttiohjesääntöuudistusprosessi, jonka lopputulos vesittyi Tampereen yliopiston omassa valtuustossa. Yhdistys arvioi uuden johtosäännön heikentäneen assistenttien työsuhde- ja oikeusturvaa. 1975 Ensimmäiset yhdistyksen luottamusmiehet aloittivat toimintansa. 1975–1976 Yhdistys liittyi tentinkorjauslakkoon, jolla painostetaan tuloksellisesti valtiota jatkamaan kuulustelupalkkioiden maksamista. 1976–1977 Yhdistys myöntyi kiintiöjärjestelmään. Vaalikaudella ensimmäiset yhdistyksen edustajat valittiin yliopiston valtuustoon ja hallitukseen. 1978 Yhdistys painosti liittoa perustamaan oikeusturvatyöryhmän assistenttien virantäytöissä ilmenneiden ongelmien vuoksi. Erityisenä ongelmana Tampereella oli tohtoriassistenttien toimikausien rajoittaminen kahteen perättäiseen eli ns. tohtorikatto. 1980 Yhdistys otti tavoitteekseen uusien jäsenryhmien, kuten amanuenssien, tuntiopettajien ja projektitutkijoiden edunvalvonnan. Jo 1970-luvun puolivälistä yhdistykseen alkoi liittyä uusia henkilöstöryhmiä kuten opetushoitajat, tutkijat ja tutkimusapulaiset. Samasta syystä 1978 liittokin muutti nimensä Korkeakoulujen assistenttien ja tutkijain liitoksi (KATL). 1984 Yhdistys perusti työryhmän selvittämään projektitutkijoiden ongelmia ja painosti liittoa ryhtymään toimenpiteisiin epäkohtien poistamiseksi, joista suurimpia olivat ikä- ja kokemuslisien puuttuminen. 1986 Julkaistiin ”Selvitys assistentin toimien täytöstä 1981-1984”, jossa yhdistys ensimmäistä kertaa käytti itse tuottamaansa tutkimustietoa edunvalvonnan keinona. Joka viides virantäyttö oli oikeusturvan näkökulmasta ongelmallinen puolueellisten lausuntojen takia. 1987 Yhdistys järjesti keskustelutilaisuuden yliassistenttien ja tohtoriassistenttien asemasta ja kokous laati julkilausuman ”Kansleri saa mennä”, joka kritisoi kahden yliassistentin nimitystä vastoin tiedekuntaneuvoston esitystä kahdeksi vuodeksi viisivuotisten kausien sijasta. Jäsentiedotteen korvasi oma jäsenlehti. 1988 Yhdistys esitti yhdessä tutkijanaisten kanssa tasa-arvotoimikunnan perustamista Tampereen yliopistoon. Toimikunta aloitti toimintansa 1989. 1991 Yhdistyksen edustajat olivat mukana kirjoittamassa liiton kustantamaa ”Projektitutkijan opasta” ja yhdistyksen omaa julkaisua ”Projektitutkimuksen monet kasvot”. 1992–1996 Taloudellisen laman vuoksi valtio leikkasi yliopistojen määrärahoja. Yliopiston 1993 lomauttaman 150 henkilön joukossa oli 18 yhdistyksen jäsentä. Vuosina 1994-1996 lakkautettiin yhteensä 17 assistentin ja 7 yliassistentin tointa. Yhdistys kannatti lomarahojen tarkistuksia, vapaaehtoisia virkavapaita ja pakkolomia virkojen jäädyttämisen sijasta. 1992–1993 Työttömien jäsenten osuus jäsenistöstä kasvoi 10 prosentista lähes viidesosaan. Työttömyys pysytteli 15-19 prosentissa 1990-luvun lopulle saakka. 1994 Tampereen työvoimatoimikunta otti linjan, että tutkijoilta ja assistenteilta evättiin työttömyysturva jatko-opiskelun vuoksi. Yhdistys keskusteli työvoimatoimikunnan ja yliopiston johdon kanssa asiasta, vei asian liiton tietoon sekä lähetti kirjelmän eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnalle.
Yhdistys julkaisi Timo Uusituvan tutkimusraportin ”Sopivat, pätevät ja tulosvastuulliset”, joka ruotii 1990-luvun alun virantäyttöjen virantäyttöretoriikkaa. Raportista otettiin seuraavana vuonna uusintapainos. 1995 Ensimmäisten tutkijakoulujen tutkijat aloittivat väitöskirjatyönsä yliopistolla. Yhdessä lama-ajan leikkausten kanssa kehitys johti lähes assistenttien ammattikunnan katoamiseen yliopistolta. Assistentteja oli Tampereen yliopistossa vuonna 1995 yhteensä 89 ja kymmenen vuoden päästä enää 43. Ammattikunnan korvasivat yhtäältä tutkijat ja toisaalta yliassistentit, joiden osuus myös jäsenistöstä lisääntyi. 1996 Yhdistys kiinnitti huomiota henkiseen väkivaltaan yliopistolla, huomio poikii henkilöstöjärjestöjen yhteistyönä vuoden julistamisen henkisen hyvinvoinnin teemavuodeksi. 1997 TaYAY juhli 30-vuotista taivaltaan ja muuttaa nimensä Tampereen yliopiston tieteentekijät ry:ksi. Tatte otti tutkijakoulujen tutkijoiden edunvalvonnan tärkeimmäksi tehtäväkseen. Myös liitto muutti nimensä Tieteentekijöiden liitoksi. Tatte jakoi historiansa ensimmäisen Sisufos-palkinnon, joka myönnetään sisukkuudesta väitellä tai edetä tieteen saralla työttömyysjaksoista huolimatta. Alun perin 10 000 markan suuruinen palkinto nostettiin 2000-luvun puolivälissä 2000 euroon. Tatten hallituksessa valittiin ensimmäistä kertaa virkistysvastaava. Tatte alkoi subventoida työttömien jäsenten osallistumista virkistystoimintaan antamalla alennusta pääsylipuista. 1997–2001 Tatte kokosi muistion ja selvityksen tutkijakoulujen tutkijoiden asemasta. Muille henkilöstöryhmille jo automaattisesti kuuluvat ikälisät sekä äitiys- ja vanhempainlomien palkat jouduttiin ajamaan tutkijoille erikseen. Näiden lisäksi yhdeksi suurimmista epäkohdista osoittautui tehtyjen virkamääräysten lyhyys. 1998 Yhdistys oli mukana Akavan Pirkanmaan aluetoimikunnan käynnistämässä Työakava -hankkeessa, joka järjesti jäsenten työmarkkina-asemaa parantavaa ammatillista lisäkoulutusta. Käynnistyi uuteen palkkausjärjestelmään UPJ johtanut prosessi. Tatten edustaja oli kehitystyössä mukana valtakunnan tasolla alusta alkaen. Ennusteet jäsenkunnan palkkakehityksestä vaihtelivat. 2000 Tatte osallistui yliopistoväen yhteiseen Ulosmarssiin, jolla protestoitiin yliopistojen jatkuvia perusmäärärahojen leikkauksia. 2001–2002 Tatte järjesti jäsenistön työolosuhteita pohtineita keskustelutilaisuuksia: ”Pakkoraossa: markkinalogiikka ja psyyke”, ”Miksi yliopisto ei välitä työntekijöistään?”, ”Rekrytointi ja uran mahdollisuudet”. 2003 Tampereen työvoimatoimikunta tulkitsi erityisesti apurahatutkijat päätoimisiksi opiskelijoiksi eväten heiltä työttömyysturvan. Liitto teki apurahatutkijoiden sosiaaliturvan parantamisesta esityksen sosiaali- ja terveysministeriölle, joka eteni 2006 eduskunnassa kaatuneeksi lakialoitteeksi asti. Tattella oli edustus 2004 työministeriössä vierailleessa delegaatiossa, joka toi ministerin tietoon apurahatutkijoiden työttömyysturvaongelmat. 2004 Tampereen yliopisto hyväksyi ehdotuksen määräaikaisten palvelussuhteiden vähentämiseksi ja perusti asiaa seuraamaan työryhmän, johon Tatte sai edustuksen. Jo vuoden 1997 jäsenkyselyssä vain 9 prosenttia Tatten jäsenistä oli pysyvässä työsuhteessa. Vuonna 2003 97 prosenttia Tampereen yliopiston tutkijoista oli eri syistä määräaikaisessa työsuhteessa. 2005 Tatte aloitti vuotuisen vappuperinteen kutsumalla yliopistoväen ay-henkiseen vapputapahtumaan PinniB -rakennuksen edessä olevaan amfiteatteriin. 2006 Akavan pääluottamusmies alkoi edustaa Tattea UPJ-arviointityöryhmässä. UPJ:ssä näyttivät hävinneen erityisesti takuupalkalle jääneet pitkän uran yliopistolla tehneet, joiden edunvalvonnan tehostamisen Tatte otti tehtäväkseen 2007 toimintasuunnitelmassa. Tatte kohdistaa huomion määräaikaisen työn eli ”pätkätyön” teettämisen jatkumiseen yliopiston vakinaistamissuunnitelmasta huolimatta jakamalla ensimmäisen kerran ”Pätkätyömitalin” pätkätyön sankareille. Mitali jaetaan vähintään 20 työsuhteessa yliopistoon olleelle ja tällä hetkellä palkittujen työntekijöiden pätkäennätys on 42 perättäistä työsuhdetta. Tatte järjesti ensimmäiset pätkätyöperformanssit, joissa pätkätyössä olevat yhdistyksen jäsenet sonnustautuivat päiväksi ”Pätkätyössä” t-paitaan. Paitojen myynti jäi pysyväksi toimintamuodoksi. 2006–2007 Tampereen työvoimatoimikunta alkoi määrätä työttömiä tutkijoita neljän kuukauden karenssin tai evätä työttömyysturvan kokonaan omassa työssään työllistyvinä. Tatte auttoi jäseniään tekemään päätöksistä valituksia sekä vaikutti epäkohdan korjaamiseksi liiton sosiaaliturvatyöryhmän kautta ja tapaamalla työvoimatoimikunnan muiden keskusjärjestöjen ay-jäseniä. Koonnut: Anne Koski Lähde: Miettinen, Marita 2007. Akateemisen ay-liikkeen rakentajat. Tampereen yliopiston tieteentekijät 1967-2007. Tampere. |
|
