Sisufos

Vuonna 1997 mietittiin yhdistyksen saamien juhlalahjoitusten käyttöä ja päätettiin käyttää ne luovuttamalla Sisufos-palkinto peruspäivärahalla väitelleille. Myöhemmin palkinnon jakoperusteeksi on muodostunut erityinen peräänantamattomuus ja sisukkuus tieteen tekemisessä.

Palkinnolla halutaan kiinnittää huomiota tieteentekijöiden heikentyneeseen toimeentuloon. Tähän ovat vaikuttamassa yliopistojen huonontunut rahoitustilanne, työttömyysturvassa tapahtuneet muutokset ja tutkimus- ja opetusalalle ominaiset kausiluontoiset työsuhteet. TTL:n vuoden 2008 jäsentutkimuksen mukaan yli 67 prosenttia liiton jäsenistä työskentelee määräaikaisissa työsuhteissa. Erityisen vaikea tilanne on Tampereella, jossa akateemisen alan tutkijoiden ja opettajien työttömyys on jo pitkään ollut maamme korkein.

Sisufos-palkinto jaetaan  jäsenillemme, jotka ovat saaneet väitöskirjansa valmiiksi pätkätöistä ja työttömyysjaksoista huolimatta. Palkinnon jakajat tosin toivovat, että tutkimustyön edellytykset yleisesti kohentuisivat eikä palkinnosta siten tulisi pitkäaikaista perinnettä. Apurahan suuruus on 2000 euroa.

 

 

PALKINNON SAAJAT

2010: Mari Korpela ja Merja Vuorisalmi

Mari Korpela on osoittanut erityistä omistautumista ja tieteenpaloa saaden vaikeuksista huolimatta valmiiksi väitöskirjansa parhain mahdollisin arvosanoin. Korpelan seitsemän vuoden väitöskirjaprosessiin kuului kymmenen lyhyttä pienituloista apuraha- ja tutkijapätkää, lähes omakustanteiset aineistonkeruumatkat Intiaan, työttömyysjakso - jota työhallinto ei halunnut myöntää -, esikoisen syntymä ja väitöskirjan käsikirjoituksen valmistuminen kaksi viikkoa ennen toisen lapsen syntymää. Lisäjännitystä Korpela kohtasi vielä väitöskirjan tarkistusvaiheessa, kun toinen esitarkastajien lausunto katosi bittiavaruuteen kolmeksi kuukaudeksi, ja kun vastaväittäjä vaihtui viime tingassa. Koko perheen toimeentulo on ollut prosessin aikana erittäin tiukoilla, sillä osittain Korpelan apurahojen turvin on valmistunut myös hänen miehensä, niin ikään erinomainen, väitöskirjatutkimus. Korpelan viimeisin työpätkä yliopistolla päättyy tämän kesän jälkeen, eikä tulevaisuudesta ole varmuutta.

Merja Vuorisalmi matka tohtoriksi on seurannut erilaisten lyhyiden ja niukkojen rahoitusten ja epävarmuuksien tietä. Vuorisalmen väitöskirjaprosessi sisälsi kaikkiaan seitsemän apurahapätkää ja kaksi tutkijakoulukautta. Vuorisalmi muodosti väitöskirjaprosessinsa aikana vahvat siteet tutkimus- ja työyhteisöönsä, jossa hän on ollut aktiivinen ja pidetty henkilö. Vaikeimman vastuksen Vuorisalmi on kenties kohdannut tohtoriksi valmistuttuaan, kun toimeentulo on edelleen koostunut lyhyistä pätkätöistä ja työttömyyden uhka on ollut koko ajan läsnä, ja nyt lopulta konkretisoitunut. Toimeentulon menettämisen lisäksi Vuorisalmi on joutunut luopumaan työyhteisöstään kun työt yliopistolla maaliskuussa yllättäen ja pyytämättä loppuivat. Vuorisalmen kohdalla tulee mieleen mukava toivotus ”kiitos kun kävit, tervetuloa uudelleen”, josta vaan jää yliopistomaailmassa tuo jälkimmäinen osa lausumatta.

2009: Ulla Aatsinki

Vuoden 2009 Sisufos-palkinto myönnettiin FT Ulla Aatsingille, joka on elävä esimerkki siitä, miten tutkimustyön, henkilöstön etujen puolustamisen ja perhe-elämän voi onnistuneesti sovittaa yhteen.

Ulla Aatsinki väitteli helmikuussa Lapin työväenliikkeen historiasta otsikolla ”Tukkiliikkeestä kommunismiin – Lapin työväenliikkeen radikalisoituminen ennen ja jälkeen 1918”. Parhaillaan hän valmistelee matkaa vierailevaksi tutkijaksi Yhdysvaltoihin. Väitöstutkimuksen alkuvaiheessa sinnikäs yksinhuoltaja työskenteli apurahalla tehden satunnaisia tuntiopetustöitä Tampereen yliopiston historiatieteen laitoksella. Lisensiaatiksi Aatsinki valmistui assistentuurin aikana 2005, mutta virka lopetettiin vähän tämän jälkeen. Väitöskirja valmistui apurahan turvin.

Tutkimus- ja opetustehtävien ohella Aatsinki toimi koko yliopiston henkilöstön aseman ja etujen uutterana puolustajana Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO:n pääluottamusmiehenä ja yliopiston hallituksen jäsenenä. Sekä yliopiston uuden palkkausjärjestelmän sisäänajo että monet työntekijöiden valitusprosessit osuivat hänen luottamusmieskaudelleen. Aatsinki sai myös henkilökohtaisesti kokea, miten yliopistoon ja sen kehittämiseen sitoutuminenkaan ei takaa rahoituksen jatkuvuutta.

2008: Svetlana Pasti

Vuoden 2008 Sisufos-palkinto myönnettiin YTT Svetlana Pastille, sisukkaalle paluumuuttajalle, joka joutui opettelemana kaksi uutta kieltä tohtorin tutkintoa varten. 2000 euron suuruinen palkinto jaettiin Tatten vapputapahtuman yhteydessä 29.4.2008.

Svetlana Pasti sai väitöskirjansa valmiiksi apurahojen ja määräaikaisten työsuhteiden turvin. Mukaan mahtui myös lyhyt työttömyysjakso. Lisähaastetta väitöskirjan tekoon toi se, että Murmanskissa toimittajana työskennellyt Pasti osasi vain venäjää muuttaessaan perheensä kanssa Tampereelle 1996.

Karjalasta kotoisin oleva Pasti puhui lapsena suomea isovanhempiensa kanssa. Kieli kuitenkin unohtui, ja aloittaessaan opinnot Tampereen yliopistossa Pasti joutui opettelemaan suomen lisäksi myös englannin kielen. ”Kielitaidottoman on vaikeaa päästä sisälle akateemiseen maailmaan”, Pasti toteaa. Alussa hän ei pitänyt lainkaan lomia, ja uran ja perhe-elämän yhteensovittaminen oli vaikeaa: ”Maahanmuuttajan pitää työskennellä moninkertaisesti enemmän kuin suomalaisen saadakseen tuloksia aikaiseksi.” Lisensiaatin työn valmistumisen jälkeen alun vaikeudet alkoivat tasoittua. ”Oli onni tavata avuliaita ihmisiä ja saada ystäviä yliopistolta”, tutkijana Tampereen yliopiston tiedotusopin laitoksella toimiva Pasti korostaa.

Pastin tiedotusopin väitöskirja The Changing Profession of a Journalist in Russia tarkastettiin loppuvuodesta 2007. Väitöskirjassaan Pasti tutki sitä, miten toimittajat ovat kokeneet journalistin ammatin muuttuneen Venäjällä.

2007: Joel Kuortti

TATTE palkitsi FT, dosentti Joel Kuortin 2000 euron suuruisella Sisufos-palkinnolla 27.4.2007 TATTEn perinteisen vapputapahtuman yhteydessä.

Kuortti tutkijanura on edennyt näennäisen ”normaalisti”. Hän on työskennellyt eri yliopistoissa niin assistenttina, yliassistenttina, erikoistutkijana kuin lehtorinakin, tosin aina sijaisuuksia hoitaen. Väiteltyään vuonna 1998 englantilaisesta filologiasta Tampereen yliopistossa hän työskenteli professorina yli kolmen vuoden ajan. Hänellä on ollut lisäksi puolentoista vuoden Suomen Akatemian projektirahoitus. Tällä hetkellä hän on mukana Suomen Akatemian projektissa, mutta työttömänä, koska pätevöidyttyään dosentiksi vuonna 2006 hän ei voinut enää jatkaa Akatemian projektirahoituksella, joka oli tarkoitettu post-doc -tutkijoiden palkkaamiseen.

Keväällä 2007 Kuortti sai Tatten pätkätyön ansiomerkin palveltuaan 27 akateemista pätkää. Näiden pätkien lisäksi Kuortilla on ollut 13 erisuuruista muuta apurahaa ja kahdeksan eripituista työttömyysjaksoa. Vuodesta 1992 alkaen Kuortti on ollut yhteensä 12 v 8 kk tutkimustyössä ja 2 v 8 kk työttömänä.

Kuortti on sisukkaasti jatkanut tutkimustaan, vaikka uran rakentuminen on ollut epävarmaa. Hän on kohdannut työttömyyttä niin maisteriksi, lisensiaatiksi kuin tohtoriksikin valmistuttuaan. Myös dosentuurin saaminen tiesi töiden loppumista. Kaikesta epävarmuudesta huolimatta Kuortti on aktiivisesti hakenut ja saanut apurahoja, osallistunut konferensseihin, julkaissut tieteellisiä artikkeleita ja kirjoja lähinnä ulkomailla mutta myös Suomessa, tehnyt tieteellisen kirjallisuuden käännöksiä, ja kirjoittanut populaaristi tieteestä ja akateemisesta elämästä.

2006: Risto Pekka Pennanen

TATTE palkitsi FT Risto Pekka Pennasen 2000 euron suuruisella Sisufos-palkinnolla 28.4.2006 TATTEn perinteisen vapputapahtuman yhteydessä.

Pennanen on esimerkki sisukkaasta tutkijasta, joka on joutunut rakentamaan uransa sekä ennen että jälkeen väitöskirjan apurahojen ja Kelan tukien varaan. Kiitospuheessaan Pennanen muistutti huolen toimeentulosta haittaavan tutkimuksen tekemistä.

Pennanen on väitellyt musiikintutkimuksen alalta Tampereen yliopistossa 1999. Tämän jälkeen hän on työskennellyt tutkijana useissa Euroopan maissa.

2005: Juha Koivisto

TATTE jakoi palkintosummaltaan 2000 euroon korotetun Sisufoksen YTT Juha Koivistolle perinteisissä Vapun vastaanottajaisissaan 29.4. -Tätä palkintoa minulla ei yksinkertaisesti ole varaa olla ottamatta vastaan, kertoi Koivisto ajatelleensa ensimmäiseksi kuultuaan tulossa olevasta palkinnosta.

Koiviston tiedotusopin alaan kuuluva väitöskirja "Unruly Subjects" tarkastettiin Tampereen yliopistossa 19.3.2005. Koivisto on tutkijana erityisen ansioitunut kansainvälisten julkaisujen saralla. Hän on myös läpi vuosien toiminut aktiivisesti Vastapainossa, joka on Suomen merkittävimpiä tiedekustantamoja ja joka perustettiin hänen aloitteestaan.

Työttömyysjaksoista huolimatta Koivisto toteaa, että kaikkein vaikeinta väitöskirjan tekemisessä olivat kuitenkin vaikeista aiheista kirjoittamiseen liittyvät pulmat. Koiviston toinen väitöskirja, filosofian alaan kuuluva Camera obscura and the starry sky of philosophy, on ilmestymässä syksyllä.

Vanhana ay-aktiivina Koivisto pelkää, että tutkijakoulujen aikataulut vaikeuttavat nuorten tutkijoiden lähtemistä mukaan ay-toimintaan ja pakottavat usein tieteellisesti riskittömään tutkimukseen. Tuloksena on helposti muutenkin "ja sit ku" -elämää.

2002: Tiina Hautamäki

YTT Tiina Hautamäki sai Tampereen yliopiston tieteetekijät ry:n (TATTE ry) Sisufos-palkinnon vuonna 2002. Palkinnon suuruus oli 1700 €. Tiina Hautamäki väitteli tammikuussa 2002. Hänen tutkijakoulurahoituksensa loppui kesken ja hän oli työttömänä yli vuoden vuosina 2000-2001. Väitöskirjan viimeistelyn hän suoritti Emil Aaltosen säätiöltä ja tutkijakoululta saamiensa lyhyiden apurahojen turvin.

Hautamäki suhtautuu varsin kriittisesti tutkijakoulujen ajatusmaailmaan, jossa rahoitus myönnetään määräajaksi, eikä joustoa juurikaan tunneta. "Väitöskirjan tekeminen ei ole suoraviivaista kulkemista pisteestä A pisteeseen B. Se on prosessi ja osa väitös-kirjan tekijän moniulotteista elämää. Väitöskirjan tekeminen on myös iso ja pitkäaikai-nen projekti. Yhteiskuntatieteisiin neljän vuoden putkiajattelu sopii huonosti. Etenkin työn henkisesti raskaissa loppuvaiheissa olisi tärkeää, että taloudelliset seikat olisivat kunnossa", hän sanoo.

2000: Maija Ojakoski

YTT Maija Ojakoski on osoittanut sisukkuutta koko akateemisen uransa ajan, alkaen aikuisena suoritetuista lukio-opinnoista aina tohtorintutkintoon saakka. Palkinnon suuruus oli 10000mk. Maija Ojakoski (54) työskenteli 31 vuotta elintarviketeollisuudessa ja yli puolet tästä ajasta ammattiyhdistysliikkeen luottamustehtävissä (työsuojeluvaltuutettuna ja pääluottamusmiehenä). Hän suoritti tänä aikana kymmeniä Kiljavan opiston kursseja ja ja lopulta keskikoulun sekä lukion. Hän kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1985 Tammerkosken lukion iltalinjalta.

Yliopisto-opinnot tohtoriksi saakka Maija Ojakoski suoritti 12 vuodessa, joista kuusi vuotta opiskeli työn ohessa. Väitöskirjansa hän teki järjestöpolitiikan alalta politiikan tutkimuksen laitokselle. Väitöskirjan tekemisen ajan hän oli enimmäkseen työttömänä ja ajoittain työllistettynä. Nuoruutta ja tehokkuutta painottava akateeminen ympäristö ei suosi aikuisopiskelijan jatko-opintoja: ainoan apurahansa (30000mk) Maija Ojakoski sai Työsuojelurahastolta väitöskirjan viimeistelyvaiheessa.

1997: Matti Piispa

Ensimmäinen Sisufos-palkinto myönnettiin 1997 yhteiskuntatieteiden tohtori Matti Piispalle, joka työttömyysturvan peruspäivärahalle pudonneenakin väitteli menestyksekkäästi työllään Valistus, holhous, suojelu: tutkimus alkoholipoliittisesta ja tupakkapoliittisesta mielipideilmastosta. Piispan väitöskirjatyö kertoo sisukkuudesta viedä aloitettu hanke loppuun vaikeissakin olosuhteissa.