Kannanotto uuden Tampereen yliopiston ehdottamaan professorin tenure track -urapolkumalliin

4.6.2018

Uusi Tampereen yliopisto on ottamassa käyttöön kolmiportaisen urapolkumallin. Malli jatkaa määräaikaisten työsuhteiden käytäntöä. Tampereen yliopiston tieteentekijät vaatii mallin perustamista toistaiseksi voimassa oleviin työsuhteisiin.

Uusi Tampereen yliopisto on ottamassa käyttöön kolmiportaisen tenure track -urapolkumallin. Kahteen ensimmäiseen portaaseen sisältyy apulaisprofessuurin kaksi eri vaihetta (assistant professor ja associate professor), jotka molemmat ovat viisivuotisia kestoltaan. Ehdotetun mallin mukaan associate professor -vaihe voitaisiin toteuttaa joko määräaikaisena tai toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa, assistant professor -vaihe määräaikaisena. Viimeinen vaihe olisi toistaiseksi voimassa oleva professorin työsuhde. Tampereen yliopiston tieteentekijät näkee ratkaisun epätyydyttävänä, ja yhdistyksen näkemyksen mukaan urapolkumalli tulisi toteuttaa toistaiseksi voimassa olevien työsuhteiden puitteissa.

Ehdotettuun urapolkumalliin kuuluva suositus toteuttaa tenure trackin toinen porras joko määräaikaisena tai toistaiseksi voimassa olevana työsuhteena on, suhteessa vallalla oleviin käytänteisiin, periaatteessa askel oikeaan suuntaan, koska se sallii edes mahdollisuuden toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen. Kymmenen vuoden koeaika ei lopulta ole kenenkään etu. Ongelmana on, että toisen portaan toteuttaminen toistaiseksi voimassa olevana työsuhteena on yhä vain vaihtoehto eikä velvoite, joten malli ei tässäkään muodossa kohtaa työlainsäädäntöä hengessä tai kirjaimessa.

Työsopimuslain 1 luvun 3§ mukaan työsopimuksen tulee olla voimassa toistaiseksi, ellei sitä voi perustellusta syystä tehdä määräaikaiseksi. Edelleen työsopimuslain 4§ määrää, että työnantaja ja työntekijä voivat sopia työnteon aloittamisesta alkavasta, enintään kuuden kuukauden pituisesta koeajasta. Esitetty urapolkumalli tarkoittaa, että määräaikaisuuden perusteena on työntekijän pätevyyden ja sopivuuden arviointi. Arviointi kestäisi ehdotetussa mallissa enimmillään kymmenen vuotta ja vähimmilläänkin viisi vuotta, joka on kymmenkertaisesti niin pitkä kuin lain määräämä kuuden kuukauden koeaika.

Aihetta on käsitellyt vastikään kattavasti uusi Acatiimi (4/2018), joka sisältää tenure track -aihetta tuoreessa väitöskirjassaan tutkineen Maria Pietilän haastattelun ”Pidemmän kautta professoriksi”. Pietilä toteaa haastattelemistaan tenure-tutkijoista, että suurin osa heistä oli tyytyväisiä tilanteeseensa, koska suhteessa aiempiin pätkätyösuhteisiin ”tenure track tuntui selvältä parannukselta”. Malli voi siis periaatteessa parantaa tutkijanuran ennustettavuutta yksittäisen urapolulla olevan tutkijan näkökulmasta, mutta haastateltuja henkilöitä kuitenkin myös ahdisti uralla etenemisen ”kriteerien epäselvyys” ja epätietoisuus siitä, mitä heiltä todella odotettiin. 

Lehti sisältää myös Professoriliiton Raija Pyykön kirjoittaman artikkelin ”Professorin reilu vakinaistamispolku”, joka on alun perin ilmestynyt suppeammassa muodossa Professoriliiton blogissa toukokuun alussa. Pyykkö kertoo artikkelissaan, miten Professoriliitto on pyrkinyt vastaamaan nykyisen tenure track -järjestelmän haasteisiin, joista jokaisella Suomen yliopistolla on oma versionsa. Professoriliitto on koonnut professorin reilun vakinaistamispolun kaksitoista kriteeriä, jotka Tampereen yliopiston tieteentekijät ry allekirjoittaa täysin. Samalla jatkamme omaa työtämme määräaikaisten työntekijöiden edunvalvonnan puolesta omasta Tieteentekijöiden liiton näkökulmastamme.

Työsuhteiden määräaikaisuus on yliopistoja piinaava taakka, joka on jäänyt pysyväksi. Määräaikaisia työsuhteita käytetään säännönmukaisesti tavalla, joka ei ole sopusoinnussa työsopimuslain kanssa, ja yli 60% Tampereen yliopistojen opettajista ja tutkijoista on määräaikaisissa työsuhteissa. Tutkijoista muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta kaikki, joilla ylipäätään on työsuhde, toimivat määräaikaisissa työsuhteissa. Määräaikaisten työsuhteet ovatkin yliopistoissa vakiintuneet työnjohtamisen välineeksi. Jatkuva epävarmuus työn jatkumisesta ei ole tutkijoille uran alussa oleva väliaikainen vaihe vaan Tampereen yliopistoissa on satoja tutkijoita, jotka ovat tehneet vuosikymmeniä erinomaista tutkimustyötä määräaikaisissa työsuhteissa.

On hyvä myös muistaa 2009−2010 yliopistolain uudistuksen yhteydessä käyty keskustelu virkasuhteiden muuttamisesta työsuhteiksi. Tuolloin korostettiin, miten virkasuhteista luopuminen mahdollistaisi toistaiseksi voimassa olevien työsuhteiden käyttöön oton. Näin ei kuitenkaan ole käynyt, eivätkä tutkijaopettajien määräaikaiset työsuhteet ole yliopistoissa vähentyneet. Tutkimustyön tulisi kuitenkin olla pitkäjänteistä työtä, ja perustellusti voikin kysyä, miten paljon parempaa tutkimusta nykyistä vakaammat työsuhteet olisivat tuottaneet.

Tampereen yliopiston tieteentekijät ry:n näkemys nyt ehdotetusta urapolkumallista on, että ilman läpinäkyviä ja yhdenvertaisia kriteereitä, joita sovelletaan johdonmukaisesti ja tasapuolisesti tenure trackin vaiheesta toiseen edettäessä, mallista on enemmän haittaa kuin hyötyä. Harva haluaa sitoutua kymmenen vuoden epävarmuuteen, johon verrattuna lyhyt määräaikaisuus tuntuu jopa pienemmältä pahalta. Käytännössä esitetty malli uusintaa vallalla olevaa johtamisen kulttuuria, jossa määräaikaiset työsuhteet ovat keskeisin johtamisen väline.

Tatte ry katsoo, että uuden yliopiston rakentamisessa olennaista on luoda akateemiselle työlle aiempaa paremmat työn tekemisen edellytykset. Tutkijat ja opettajat ovat yliopiston keskeinen ja paras resurssi, jota on syytä vaalia parhain mahdollisin keinoin. Määräaikaisuuksiin perustuvan mallin sijaan Tatte vaatii, että yliopisto ottaa käyttöön uralla etenemisen mallin, joka perustuu toistaiseksi voimassa oleviin työsuhteisiin. Urapolkumallin ensimmäiset vaiheet pitää toteuttaa säännönmukaisesti toistaiseksi voimassa olevina työsuhteina. Mikäli tutkija ei täyttäisi kriteereitä, hänet voitaisiin irtisanoa normaalin käytännön mukaan.

 

Tampereen yliopiston tieteentekijät ry:n hallitus