Tuore tutkimus kartoitti tutkijoiden ja opettajien näkemyksiä Tampereen korkeakoulujen yhdistymisprosessin johtamisesta

4.12.2018


Tatte julkaisee tällä kertaa Heikki Laurinollin kirjoituksen tuoreesta tutkimuksesta, jossa on kartoitettu henkilökunnan tuntemuksia Tampere3-prosessin yhteydessä tehdyistä ratkaisuista. Kirjoitusta tarjottiin vastikään julkaistavaksi yliopistolle, mutta yliopiston taholta ilmoitettiin, että sitä ei julkaistaisi yliopiston sivuilla, yliopiston intrassa eikä Tampere3-verkkosivustolla. Tatte julkaisee artikkelin kokonaisuudessaan.

Tampere3-johtaminen herättää kritiikkiä ja huolta

Heikki Laurinolli

Tuore tutkimus kartoitti tutkijoiden ja opettajien näkemyksiä Tampereen korkeakoulujen yhdistymisprosessin johtamisesta


Tampere3-prosessin johtamisessa tehdyt ratkaisut ovat herättäneet tutkimus- ja opetushenkilökunnan keskuudessa runsaasti keskustelua, kritiikkiä ja huolta.

Näin todetaan Tampereen yliopiston kasvatustietelijöiden tutkimuksessa, jonka aineisto kerättiin eläytymismenetelmällä Tampere3-korkeakoulujen tutkimus- ja opetushenkilökunnalta maaliskuussa 2018.

Tutkijoiden tarkoituksena oli vertailla korkeakoulujen tuloksia keskenään ja etsiä toisistaan poikkeavia teemoja. Vertailu ei kuitenkaan osoittautunut tarkoituksenmukaiseksi, koska korkeakoulujen keskinäinen vastausprosentti oli hyvin epätasainen.

Tutkijat pitävät vastausten määrää (27) kaiken kaikkiaan niukkana. Eniten vastauksia tuli Tampereen yliopistosta (19) ja seuraavaksi eniten teknillisestä yliopistosta (5). Ammattikorkeakoulusta saatiin vain kolme vastausta.

Vastaukset olivat teemoiltaan ja oletuksiltaan yllättävän samankaltaisia taustaorganisaatiosta riippumatta. Tutkijat arvioivat tämän kertovan siitä, että samat kysymykset ovat nousseet keskustelunaiheiksi yli kampusrajojen eikä näkemyksissä ja odotuksissa ollut merkittäviä organisaatiokohtaisia eroja.


Reviiritaistelu uhkakuvana

Henkilöstön vastauksista heijastui näkemys siitä, että viestinnän ja osallistamisen heikon tason vuoksi Tampere3 on vaarassa jakautua erillisiksi, nurkkakuntaisiksi ja omaa reviiriä puolustaviksi taisteluareenoiksi, mikä vääjäämättä heijastuu paitsi työilmapiiriin ja yhteisöllisyyden kokemukseen ja myös tutkimuksen ja opetuksen tasoon.

Vastausten mukaan top–down-tyyppiseksi kuvailtu johtamistyyli ei sitouta korkeakouluyhteisöä muutokseen, sillä henkilöstöä vaivaa tunne salailusta sekä arvostuksen ja vaikutusmahdollisuuksien puutteesta. Tämä tunne on luonut epäluottamuksen ilmapiirin ja epävarmuutta tulevaisuudesta. Pelkoina ovat lisääntyneet vaatimukset ja työtaakka, työrauhan katoaminen, tutkimuksen ja opetuksen jääminen paitsioon sekä uudet mahdolliset organisaatiomuutokset.

Epäonnistuneen muutosjohtamisen pelättiin aiheuttavan henkilökunnan siirtymistä yritysmaailmaan ja opiskelijoiden sekä nuorten tutkijoiden hakeutumista toisiin korkeakouluihin.


Osa vastaajista uskoi yhteistyön ajan palaavan

Kysely tuotti myös vastauksia, jotka oli kirjoitettu onnistumisen odotuksen näkökulmasta. Niissä oli nähtävissä luottamusta siihen, että ajan myötä johtamisessa tavoitetaan yhteistyön ja kuuntelemisen kulttuuri suhteessa henkilöstöön. Lisäksi optimistisia näköaloja loivat henkilöstön ammatillisuus ja huippuosaamisen yhdistyminen, kansainvälisyys, avoin ja vaihteleva oppimis- ja työskentely-ympäristö ja monitieteisyys.

Nähtävillä oli myös halu uskoa yhteisöllisyyden kokemuksen syntymiseen, joka luo positiivista työilmapiiriä ja edistää organisaation tavoitteiden toteutumista.

Tutkijoiden mukaan on kannattavaa käyttää alhaalta–ylös-johtamistyyliä muutoksen johtamisessa niin paljon kuin mahdollista, jos tavoitellaan henkilöstön sitoutumista muutokseen ja sitä kautta koko organisaation menestystä. Tämä johtamistyyli tuottaa tutkimuksen mukaan yhteisöön luottamusta, vastavuoroista kunnioitusta ja sitoutumista korkeakouluyhteisön arvoihin. Se synnyttää energiaa ja halua tarjota oma osaaminen koko organisaation hyödyksi yhteisten päämäärien tavoittamiseksi.

Tutkimuksen mukaan yksisuuntainen ylhäältä–alas-johtaminen ei sovi korkeakouluorganisaatioon, sillä ilman akateemisen henkilöstön panosta korkeakoulu ei onnistu tavoitteiden saavuttamisessa.

 

Luottamus syntyy avoimella viestinnällä

Luottamus osoittautui tutkimuksen mukaan tutkijoille ja opettajille tärkeimmäksi asiaksi muutoksen onnistumiselle. Vastausten perusteella tamperelainen korkeakouluväki ajattelee, että luottamus saavutetaan johtamisella, jonka strategiana on salailematon viestintä ja jossa päätöksentekoon osallistetaan koko yhteisö.

Luottamus on aihe, josta ei tämän tutkimuksen mukaan korkeakoulujen rakenneuudistuksia käynnistettäessä yleensä puhuta, mutta se on kuitenkin ratkaisevassa asemassa siinä, kuinka muutoksen johtamisessa koetaan onnistuneen.

 

Pia-Christina Roth, Sini Teräsahde, Marita Mäkinen ja Jari Eskola: Muutoksen johtaminen korkeakoulujen yhdistyessä. Viestintä, osallistaminen ja luottamus tutkimus- ja opetushenkilökunnan kertomuksissa. Teoksessa Aikamme kasvatus: vain muutos on pysyvää? – 14 eläytymismenetelmätutkimusta. Toim. Jari Eskola, Ilona Nikanto ja Satu Virtanen. Tampere University Press 2018.